Kaunis on aina kaunis

Ompahan ollut hankala päästä tähän blogiin - luulin etten löydä sitä enää ollenkaan. Kiitos Päivi H:n, että sain tämän vinkin toimia!

Marja Kolu aloitti tänään facebookissa keskustelun kauneudesta - se osui ja upposi minuun tällä erää. Kauneus tuntuu vanhanaikaiselta käsitteeltä, ennen sanottiin että nuorikin vanhenee ja rikaskin köyhtyy, mutta kaunis on aina kaunis. Luonto on aina ehdottoman kaunis - mutta taide - laajasti käsittettynä kaikki taiteet - ei välttämättä sitä ole. Taide ei korreloi kauneuden kanssa, paitsi silloin kun se puhuttelee ihmistä, jonka aistit on auki just siihen suuntaan.Marja aloitti keskustelun muisteltuaan Juhani Pallasmaan vanhaa yleisöluentoa aikojen takaa - mistähän tullutkin hänelle mieleen. Luin kirjoitusta niin, että Pallasmaan, arkkitehdin, kauneuskäsitys ei oikein natsannut Marjan, taiteilijan, kauneuskäsitykseen. Tulkitsin asiaa edelleen niin, että arkkitehtuuria ovat vain arkkitehtien suunnittelemat ns. kauniit rakennukset - mikä ei tietenkään voi pitää paikkaansa, koska talonpojan joskus rakentama aitta voi olla huikean kaunis mittasuhteissaan, materiaalissaan ja toiminnallisuudessaan. Keskustelu sitten pörräsi siihen suuntaan että arkkitehtuuri ei ole ehkä taidetta, tai ainakaan silloin jos konserttisalin akustiikka sotkee musiikin. Eli luetaanko arkkitehtuuria funktion kautta vai sen omien lainalaisuuksien kautta - tai kuunnellaanko sinfoniaa autossa, ja jos auton ääni tekee muikean lisäsoundin sinfoniaan niin onko sinfonia surkee = lue onko musiikilla jotain tekemistä funktion kanssa. Nyt just en osaa vastata - mutta jos tää blogi tästä lähti pelaamaan, niin lupaan paneutua asiaan paremmin.