kirjojen ja tasa-arvon puolesta

Hiton hienoo tuntea kylmyys kävellessä. Näin komeessa kelissä (kirkasta ja -27) minäkin jätän autoni mieluusti kotiin. Kamera vain meinaa hyytyä. Studiolla on viileetä ja sähköpatteri hurisee epävireisesti.

Vuoden alku on ollut mukavaa, liekö omalla tähtimerkilläni jotain merkitystä. Parit mukavat juhlat, joissa on tavannut ihmisiä ja aikaa mennyt aamupuolelle yötä saavat kummasti tuntemaan, että on elämässä kiinni. Tipaton tammikuu tuntuu vieraalta ajatukselta, kun ei osaa enää ns. kännätä.

Kirjasuositus kaikille, jotka osaa nauraa omalle fanaattisuudelle: T.Eggenin Sisustaja on ehdotonta luettavaa, jos jättää liiat Mies van der Rohe -filosofoinnit väliin. Kirjan ilmapiiri kuvaa hyvin suomalaista 'yksi oikea tyyli' -mentaliteettia - mutta mihin se johtaakaan!
Olen yrittänyt kirjastosta etsiä cd -äänikirjoja, kun kasettisoittimia ei ole enää. Ilmeisesti kirjastojen säästöt purevat juuri sen tapaisiin paikkoihin. Ja punavuoren suloinen kellarikirjastokin lakkautettiin.

Presidentin vaalitilanne näyttää absurdilta: keskustasta on yht'äkkiä tullut natopuolue ja keskustan naisministerit tienaa niin rutkasti että naisten tasa-arvoisesti palkkauksesta ei tarvitse puhua. Siis Nainen presidentiksi edelleen!