HS julkaisi designin erityisnumeron. Selasin sitä tänä aamuna ja samoihin aikoihin googlen marimekkospotti on kaatanut marimekon sivut. Ilmeisen moni design-fani siis elää verkossa. Verkkosivujen designista ei ole julkisesti puhuttu sen jälkeen kun niistä tuli arkikauraa. Niiden pioneeriaika on selvästi päättynyt, vaikka käytettävyysongelmia esiintyy edelleen.
HS-erikoisnumero kertoo mistä helsinkiläinen suomi tykkää ja mistä ei. On sympaattista, että ykköseksi sijoittui astiankuivauskaappi - tosin se on kyllä aika vanhentunut aate, koska suuressa osassa suomitalouksia taitaa olla jo astianpesukone. Samaan aikaan Ulla Koskinen kirjoittaa Deko-lehden viimeisessä pääkirjoituksessa siitä, kuinka erilaisia keittiöt tänä päivän ovat - tiedän tuttavapiiristä keittiön, jossa ei ole uunia, koska elämäntapa ei sitä tarvitse. Keittiöta sellaisena kun se lapsuudessa oli, ei ole enää - siinä mielssä astiakaappi on nostalgiaa. Fiskarsin sakset ja heijastin eivät sitä ole.
Kuvassa Suomikeittiö Pentikin näyttelystä Posiolla.
Sen sijaan huomasin ärtyväni, kun lehti nosti esiin yliarvostetuimmat. Mielestäni negatiivinen ajattelu on yliarvostettua ja siihen lehti käytti aivan liikaa sivuja - esineiden ja ihmisten haukkumiseen. Yksittäisen suunnittelijan elämäntyön mollaaminen (=lue mm. Stefan Lindfors) on törkeää. Mieleni tekee edelleen puolustaa Aalto-jakkaraa, jota ohjaaja Taru Mäkelä ei ollut oivaltanut käyttää lapsiperheessa luovaan kasvatukseen - eli opettaa, että ruokapöydässä ei ehkä ole terveellistä keikkua tuolilla - ruokahan voi mennä vaikka väärään kurkkuun.
Kuvassa taikin (vanha nimi yksinekrtaisuuden vuoksi) opiskelijoiden Sinkkukeittiöitä Fiskasrin Kuparipajan ekassa 5x3-näyttelyssä.
Iloinen uutinen oli Niina Aallon printtikuosien päätyminen laajaan jakeluun ikean kautta. Onnea Niina! Sudio Kelkan konsepti on mainio muutenkin: http://www.studiokelkka.com/. Uudenlaista yrittämisen tapaa. Olen tehnyt yhteistyötä Aalto yliopiston puustudion kanssa ja sielläkin keskusteltiin taannoin yrittäjyydetsä ja siitä että Taikista tulee yrittäjiä paljon enemmän kuin Kauppiksesta. Toiset osaa laskee ja toisten on pakko. Kuitenkin suurin osa tuntemistani suunnittelijoista, joilla on yritys ovat olleet tyytyväisiä valintaansa.
HS-erikoisnumero kertoo mistä helsinkiläinen suomi tykkää ja mistä ei. On sympaattista, että ykköseksi sijoittui astiankuivauskaappi - tosin se on kyllä aika vanhentunut aate, koska suuressa osassa suomitalouksia taitaa olla jo astianpesukone. Samaan aikaan Ulla Koskinen kirjoittaa Deko-lehden viimeisessä pääkirjoituksessa siitä, kuinka erilaisia keittiöt tänä päivän ovat - tiedän tuttavapiiristä keittiön, jossa ei ole uunia, koska elämäntapa ei sitä tarvitse. Keittiöta sellaisena kun se lapsuudessa oli, ei ole enää - siinä mielssä astiakaappi on nostalgiaa. Fiskarsin sakset ja heijastin eivät sitä ole.
Kuvassa Suomikeittiö Pentikin näyttelystä Posiolla.
Sen sijaan huomasin ärtyväni, kun lehti nosti esiin yliarvostetuimmat. Mielestäni negatiivinen ajattelu on yliarvostettua ja siihen lehti käytti aivan liikaa sivuja - esineiden ja ihmisten haukkumiseen. Yksittäisen suunnittelijan elämäntyön mollaaminen (=lue mm. Stefan Lindfors) on törkeää. Mieleni tekee edelleen puolustaa Aalto-jakkaraa, jota ohjaaja Taru Mäkelä ei ollut oivaltanut käyttää lapsiperheessa luovaan kasvatukseen - eli opettaa, että ruokapöydässä ei ehkä ole terveellistä keikkua tuolilla - ruokahan voi mennä vaikka väärään kurkkuun.
Kuvassa taikin (vanha nimi yksinekrtaisuuden vuoksi) opiskelijoiden Sinkkukeittiöitä Fiskasrin Kuparipajan ekassa 5x3-näyttelyssä.
Iloinen uutinen oli Niina Aallon printtikuosien päätyminen laajaan jakeluun ikean kautta. Onnea Niina! Sudio Kelkan konsepti on mainio muutenkin: http://www.studiokelkka.com/. Uudenlaista yrittämisen tapaa. Olen tehnyt yhteistyötä Aalto yliopiston puustudion kanssa ja sielläkin keskusteltiin taannoin yrittäjyydetsä ja siitä että Taikista tulee yrittäjiä paljon enemmän kuin Kauppiksesta. Toiset osaa laskee ja toisten on pakko. Kuitenkin suurin osa tuntemistani suunnittelijoista, joilla on yritys ovat olleet tyytyväisiä valintaansa.