kuka ja mitä

"aurinko paistaa kun perkele" on sitaatin sitaatti Aila Meriluodon omaelämänkerrallisesta kirjeestä, jossa hän kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Varsinainen lauseenpätkä on kirjeestä, jonka nuori sotilas lähettää karjalan kannakselta rakastetulleen juuri ennen kuolemaansa keväällä 1944. Tuossa lauseessa on jotain, mikä on minulla näytönsäästäjänä viehättänyt jo kolmisen vuotta: elämänmyönteisyyttä, anarkiaa, luonnonihailua ja pelkoa. Se on kertakaikkisesti moniselitteiseti miellyttävä.

Kuva sen sijaan on suhteellisen tuore - se on otettu Inarin rannassa uutena vuotena ilotulitusten alla 2003. Mukana oli ystävä, joka on nyt kuollut - sellainen ehdoton, rehellinen ja raju. Ihailin suuresti tuota väliaikaista katosta, joka taustalla näkyy. Transparentti, eikä kuitenkaan. Se pullotti tuulessa ja pakkasessa ja heijasti taivaalla räiskyviä värejä dempaten ne. Väliaikaisuus.